Joskus lähellä on kaukana. Tältä tuntuu, kun piipahdimme Pernajan Korsvikkyrkanilla. Kyseinen kohde on ihan muutaman kilometrin päässä Loviisan mummolasta. Mummo paikallisena tuhahtikin, että "pah, sehän on vain kasa kiviä."
Tämä luontokohde on kyllä käymisen arvoinen. En ole koskaan käynyt noin isossa luolassa. Tai kuten mieheni oikaisi: ei se ole luola vaan kiviasetelma. Tiedä häntä, mutta kyseinen muodostelma on peräisin jääkaudelta, joka on liikuttanut isot siirtolohkareet paikoilleen.
Luontokohde vain parani, kun tajusimme sen sijaitsevan aivan meren rannalla. Mikä upea kallioranta siellä olikaan. Kyllä sielu taas lepäsi ja nautti.
Korsvikkyrkanille vie tie perille asti. Loppumetrit on käveltävä, mutta se on selkeä metsätie kuitenkin. Loppukesän metsä tarjosi nautintojaan monin tavoin. Olo oli kuin satumetsässä välillä auringon pilkistäessä puiden lomasta luoden valoja ja varjoja varvuille.
Retkieväänä toimimat herkulliset mustikat.
Saniaisten alle tekisi mieli ryömiä seikkailemaan.
Metsästä löytyi myös upeita kanervikkoja.
#Retkihaaste: luontokohde, jossa on luola.
Kommentit
Lähetä kommentti