#Retkihaaste: pankkireissu johti pöllöretkeen

 Monesti ajaessani Turusta Kuninkojantietä pitkin kohti Raisiota olen ihastellut pellonlaidalla näkyviä isoja lehtipuita. Olen olettanut niiden kuuluvan joko lähistöllä olevalle hevostallille tai jollekin maanviljelijälle.
 Retkihaasteen myötä minuun on iskenyt tietynlainen metsähulluus, joka sai tänään pankkireissun jälkeen kurvaamaan Länsikeskuksen vanhan Kodin1:n pihaan ja parkkeeraamaan auton sinne. Kartasta yritin tihrustella sijaintia ja mahdollisia polkuja. Koska oli aurinkoinen, pikkupakkanen aamu, päätin käydä tsekkaamassa nuo puut.
Hämmästykseni oli suuri, kun vastaantuleva ystävällinen rouva kertoi edessäni odottavan luonnonsuojelualueen (!) ja että reittejä olisi mistä valita. Lenkki oikealle on noin 4 km, lenkki vasemmalle noin 3 km, arvioi tuo ystävällinen rouva. 
 Kuljin ensin läpi suht tavallisen metsän saapuen hevostallien luo. Sen luota toinen pariskunta ystävällisesti neuvoi hiekkatietä eteenpäin. "Onhan sinulla hyvät kengät jalassa. Siellä on teillä ratsastettu, joten välillä joutuu koukkaamaan pientareen puolelta", neuvoi tämä pariskunta. 
 Luonto jo hevostallien ympärillä on upea. Laajoilla laitumilla on metsäsaarekkeita, joilla kasvaa isoja lehtipuita ja havuja. Laitumien jälkeen hiekkatie kurvaa pelloille ja metsänlaidoille.
 Oli hienoa päästä kävelemään ihan luvan kanssa sinne pellonlaitaan, jossa olen näitä suuria tammia nähnyt. Olin haltioissani.
 Metsässä oli paikoin todella paksu sammalkerros.
Näihin upeisiin metsiin johti pienempiä ns kinttupolkuja, joille aion myöhemmin palata.
 En voinut olla ihastelematta suuria vanhoja lehtipuita. Miten upeaa tuolla onkaan keväällä, kun lehdet puhkeavat vihertämään ja metsät ovat täynnä kukkia. Tai syksyllä ruska-aikaan.
 Nyt lehdet ovat poissa paljastaen puiden rungot. Tämäkin "haamumetsä" näytti todella hauskalle pellon laidalla.
 Kulkiessani pellon halki huomasin lyhtypylvään nokassa istuvan linnun. Se oli pöllö! Olin aivan haltioissani, sillä olen jo pitkään halunnut nähdä pöllön. Viimeksi olen nähnyt moisen Raunistulassa pikkutyttönä. Siellä pöllö istui, lensi pellolle nappaamaan hiiren, ja palasi toiselle lyhtypylväälle istumaan. Sieltä pöllö lensi metsään.
Kotona facebookkasin asiasta, jolloin lintuasiantuntijasukulainen osasi kertoa pöllön olleen hiiripöllö, joka saalistaa päiväsaikaan. He ovat itse käyneet seuraamassa alueella lehtopöllöä.
 Metsässä roikkui isoja naavatuppuroita kun pukinpartoja.
 Muutoinkin metsä oli todellinen satumetsä. Kun päästi mielikuvituksen valloilleen, saattoi nähdä metsänhenkien ja keijujen tanssivan sammaleiden ja kivien välissä. (Joojoo, lapsille tämä metsä on varmasti todella kokemus).
 Täytyy olla vain kiitollinen, että meillä on näin upea luonnonsuojelualue keskellä Turkua. Sitä mietin, että koulujen pitäisi paremmin osata hyödyntää nämä alueet opetuksessa. Ulkoilijoita alueella kyllä mukavasti näkyi.(Kotona tutkin aluetta lisää, ja Metsäkylän alueelta löytynyt mm lento-oravia!)
Kyllä kannatti nousta autosta ja lähteä seikkailemaan. Palasin kotiin hymy huulilla. Matkaa kertyi metsäreissulla noin viitisen kilometriä.

Tämänkin retken tein #retkihaasteen innoittamana. Tämä ei vain taida täytää puuttuvien retkien ehtoja, mutta tukee jo aiemmin suoritettuja kohtia. Ja mikä tärkeintä: tuotti suunnatonta iloa ja riemua kulkijalleen. 

Kommentit